Huhtikuu 2008 - Markku Aasiassa, Tuuli ja Tuomas Panamassa

Vanha blogimme löytyy edelleen osoitteesta www.markkukatja.blogspot.com/.

Markku oli työmatkalla Singaporessa, Intiassa ja Sri Lankassa melkein koko huhtikuun. Tutkimushankkeen, jossa Markku työskentelee, tavoite on että verkoston paristakymmenestä koealasta noin puolella aloitettaisiin hiilivarastojen (elävät puut, lahopuut, maan hiili jne.) mittaukset. Intian koeala on verkoston kuivin ja harvan latvuston ansiosta norsuillekin riittää syötävää.

Koelan viereisessä kylässä vihittiin käyttöön uusi hindu-temppeli. Seremoniaan kuului veden hakeminen läheisestä joesta. Kuvan pienimahaisin mies pääsi transsiin jo alkumatkasta.

Markun ollessa Aasiassa tuli ensin Tuuli-mummu ja muutaman viikon kuluttua Tuomas-faari Panamaan Katjan ja poikien avuksi ja seuraksi. Suurin osa seuraavista kuvista on Tuulen ottamia.

Kuivan kauden loppulla huhtikuussa ruoho on ruskeimmillaan. Nyt toukokussa sateiden lisäännyttyä nurmi vihertää taas.

Kylän lapset vanhempineen kokoontuvat joka ilta kuvan leikkipuistoon. Tähän astinen kotimme on ihan puiston vieressä, mutta leikkipuistomatka pitenee noin kilometrillä muuttaessamme toiseen väliaikaiseen asuntoon. Gamboan upea luonto ja rauhallisuus sai meidät lopulta jäämään tänne.

Monet puut kukkivat kuivalla kaudella.

Tuuli, Katja, Otso ja Aaro kiertelivät katselemassa pääkaupungin nähtävyyksiä. Uudet kaksikerroksiset kärrymme ovat mahtavat.

Otso pääsee puikahtamaan helposti pois kärryn alakerrasta, ja takaisin sinne. Tarvittaessa hän auttaa mielellään Aaron työntämisessä.

Panamassa syödään usein riisin sijaan plataanista, eli vähemmän makeasta banaanista tehtyjä patacone-lättyjä. Otso on innoissaan kun saa syödä pääruuaksikin ”panaania”.

Laivat odottavat Tyynenmeren puolella pääsyä kanavaan.

Panama Cityn kaduilla näkee paljon perinteisesti pukeutuneita Kuna-intiaaneja. Heillä on oma hallinnollinen alueensa Karibian puoleisella rannikolla, mutta monet ovat tulleet paremman elämän toivossa pääkaupunkiin. Ilmeisesti missään muualla Latinalaisessa Amerikassa intiaaneilla ei ole yhtä voimakasta autonomiaa.

Markku kotiutui huhtikuun lopulla. Vappuna ajoimme vajaan sadan kilometrin päässä kodistamme sijaitsevaan Portobelon kaupunkiin, joka oli vuosisatoja sitten keskeisin satama Karibian puolella. Lounastimme hilpeissä vapputunnelmissa.

Veneilimme pieneen saareen snorklaamaan ja melomaan. Taustalla näkyy vedessä kasvavia mangrove-puita.

Silloin kun kajakki ei ollut melontakäytössä se toimi oivana hiekattomana makuualustana Aarolle.

Palattuamme koti-Gamboaan kapusimme yhteen lähiseudun kolmesta lintutornista.

Otsolle tuli yllättäen pissahätä huipulla. Eikä ollut ensimmäinen kerta. Hänestä on ilmeisen hupaisaa katsella tätä alas lorisevaa ”vesiputousta”.