Eräänä heinäkuun viikonloppuna vuokrasimme polkuauton. Pojista oli kivaa istua kyydissä ja meille vanhemmille polkeminen kävi ihan urheilusta. Taustalla näkyy kanavan Tyynenmeren puoleinen pää.
Elokuun alussa olimme ensimmäisellä ”kunnon” lomallamme Panamassa: neljän päivän rengasmatkalla Azuero-niemimaalla. Azuerolla näimme paljon merta, vuoria, peltoja, lehmiä, hevosia ja maaseutukyliä - mukavaa vaihtelua kotiseutumme metsäisiin maisemiin ja toisaalta Panaman kaupungin vilkkaaseen elämään. Otso ahkeroi ”porallansa” reikiä hiekkaan.
Etelärannikko on suosittu surffaajien keskuudessa - aallot olivatkin upeita ja kilometrien päässä näimme myös valaan suihkuttelevan vettä.
Muutaman muun kävelijän innoittamina uskalsimme reippailemaan laskuveden paljastamalle mutatasangolle. Otso oli riemuissaan, kun sai kävellä auringon lämmittämissä lätäköissä paljain jaloin. Yksittäinen mangrove-puu kasvoi satojen metrien päässä naapureistaan. Rantaviiva siirtyy vuoroveden mukana kilometrejä.
Kalastajat virittelivät verkkojaan reilun kilometrin päässä rannasta. Vesi nousee nopeimmillaan pari metriä tunnissa, ja varomaton kävelijä saattaisikin joutua uimaan loppumatkan takaisin rantaan.
Vietimme rantapäivän Iguana-saarella. Sää oli täydellinen: sateen ja pilviverhon ansiosta iho ei palanut, eikä ollut liian kuuma. Aaron hiekassa möyrimisen päätteeksi oli hyvä käydä meressä pesulla.
Saaressa oli muutama hiekkaranta ja kallioita. Otso ei piitannut uimisesta, mutta pääsi testaamaan kiipeilytaitojaan ja yllätti taitavuudellaan vanhempansa, ja varmaan itsensänkin. Snorkkeloiden näki hienosti suurten aaltojen aiheuttamia vedenalaisia pyörteitä.
Eräänä heinäkuun viikonloppuna vuokrasimme polkuauton. Pojista oli kivaa istua kyydissä ja meille vanhemmille polkeminen kävi ihan urheilusta. Taustalla näkyy kanavan Tyynenmeren puoleinen pää.
Elokuun alussa olimme ensimmäisellä ”kunnon” lomallamme Panamassa: neljän päivän rengasmatkalla Azuero-niemimaalla. Azuerolla näimme paljon merta, vuoria, peltoja, lehmiä, hevosia ja maaseutukyliä - mukavaa vaihtelua kotiseutumme metsäisiin maisemiin ja toisaalta Panaman kaupungin vilkkaaseen elämään. Otso ahkeroi ”porallansa” reikiä hiekkaan.
Etelärannikko on suosittu surffaajien keskuudessa - aallot olivatkin upeita ja kilometrien päässä näimme myös valaan suihkuttelevan vettä.
Muutaman muun kävelijän innoittamina uskalsimme reippailemaan laskuveden paljastamalle mutatasangolle. Otso oli riemuissaan, kun sai kävellä auringon lämmittämissä lätäköissä paljain jaloin. Yksittäinen mangrove-puu kasvoi satojen metrien päässä naapureistaan. Rantaviiva siirtyy vuoroveden mukana kilometrejä.
Kalastajat virittelivät verkkojaan reilun kilometrin päässä rannasta. Vesi nousee nopeimmillaan pari metriä tunnissa, ja varomaton kävelijä saattaisikin joutua uimaan loppumatkan takaisin rantaan.
Vietimme rantapäivän Iguana-saarella. Sää oli täydellinen: sateen ja pilviverhon ansiosta iho ei palanut, eikä ollut liian kuuma. Aaron hiekassa möyrimisen päätteeksi oli hyvä käydä meressä pesulla.
Saaressa oli muutama hiekkaranta ja kallioita. Otso ei piitannut uimisesta, mutta pääsi testaamaan kiipeilytaitojaan ja yllätti taitavuudellaan vanhempansa, ja varmaan itsensänkin. Snorkkeloiden näki hienosti suurten aaltojen aiheuttamia vedenalaisia pyörteitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti