Vanhasta kaupungista näkyy meren yli ”uusin kaupunki”. Pilvenpiirtäjät ovat lähinnä asuinrakennuksia, toisin kuin monissa muissa kaupungeissa.




















Taustan laivat odottavat pääsyä kanavaan.















Torstaina pojat ja Katja olivat muutamien muiden lasten ja äitien kanssa sademetsän tekolammikossa uimassa. Tässä leikitään linnaa. Otson huippuhyvä kaveri Luisa muutti Saksaan syyskuun loppupuolella ja sen jälkeen Otso on lähinnä leikkinyt Aaron kanssa. Aaro on tyytyväinen, mutta olisi kiva jos Otso saisi myös jonkun ikäisensä kaverin.











Syömme joskus lounaaksi kotikylämme ruokakojujen antimia. Yleensä Aaro matkii kaikessa Otsoa, mutta valokuvausilmeilyn Otso apinoiAarolta.
















Lauantaina söimme ”autokauppaostarin” (ruokakaupassa on mahtavia jättikärryjä, joiden etuosassa on istuimet ja kaksi rattia lapsille) japanilaisessa ravintolassa, joka tosin taitaa olla osa amerikkalaista ketjua, jonka systeemien mukaan lapsille annetaan tehtäväpaperit ja liidut ruokaa odotellessa.

Sunnuntaina retkeilimme Karibian rannalle. Linnuntietä sinne olisi matkaa vain nelisenkymmentä kilometriä, tietä pitkin tuplasti. Söimme roskaruokaa vierasvenesataman ravintolassa. Normaaliviikkoina syömme ravintolassa vain keskimäärin kerran.

Kun jotain saapuu pöytään, pysyvät pojat paremmin paikoillaan.

Kävimme katsomassa toista kertaa suomenlinnamaista San Lorenzon linnoitusta, josta Etelä-Amerikan rikkauksia laivattiin aikanaan Espanjaan sen jälkeen kun ne oli ensin rahdattu kannaksen yli Tyyneltämereltä. Pojat yrittävät osua tykillä ohi kiitävään korppikotkaan.

Linnoituskäynnin jälkeen vietimme monta tuntia pienellä hiekkarannalla, jossa oli liikaa ihmisiä. Pelikaanit kalastivat oikeasti ja pojat leikisti. Seuraavalla kerralla pitää mennä arkipäivänä – silloin tuskin muita ihmisiä näkyy.