Huhtikuun lopussa lomailimme muutaman päivän Costa Rican rajan lähellä Boqueten ylänköalueella. Tässä virallinen vuorenvalloituskuva.













Boqueten hotellissa oli Pacha-koira jonka Otso vieläkin, yli kaksi kuukautta myöhemmin, listaa yhdeksi kolmesta parhaasta ystävästään.

Kahden kilometrin korkeudella oli kylmä – ehkä yhtä kylmä kuin Suomen heinäkuussa keskimäärin. Suihkun jälkeen kannatti piiloutua peiton alle.

Vietnamilainen aikuis- ja lapsityövoima kahvia poimimassa.

Boqueten puistossa.

Markun äiti tuli yllättäen viikoksi käymään toukokuun lopussa. Vierailu oli kiva piristys Panaman viimeisten kuukausien tylsähköön arkeen. Lähdemme täältä syyskuussa ensin Länsi-USAan retkeilemään ja sieltä Suomeen. Lähdön läheisyys on saanut meidät flegmaattisiksi – viikonloppuisin lähinnä kökötämme kotona.












Meillä oli kaksi vuotta alennuskortti, jolla saimme Gamboan hienon hotellin ruuat puoleen hintaa. Kun menimme viimeistä kertaa sunnuntailuonaalle, oli kuuma päivä. Ilman lämpötila virallisen sääaseman mukaan oli varmaan noin 37 astetta ja harvalatvuksisen Cecropia-puun varjosta ei ole paljoakaan hyötyä.




















Katjan puolustukseksi on sanottava, että osa kuvan jälkkäreistä päätyi poikien suihin.














Aaro hallitsee päivänvarjon käytön kuten tropiikin pojan kuuluukin.

Luisa on Saksassa ja Pacha-koira Boquetessa. Dexter on ainoa kolmesta parhaasta kaverista, joka on välillä Gamboassa. Aaro on innolla isompien leikeissä mukana. Aaron mielestä pienemmät saavat leikkiä isompien kanssa, kunhan on ainakin Aaron ikäinen. Jos joku Aaroa pienempi haluaa leikkiä Aaron kanssa, seuraa siitä lähinnä vihaista mulkoilua.

Maaliskuu 2010

Maalis- huhtikuussa on vuoden kuumin aika. Aaro nukkuu riippumatossa päiväunet melkein joka päivä. Riippumatto on patjaa ja makuuhuonetta paljon viileämpi, koska selkäänkin pääsee puhaltamaan tuuli.

Pihamme ”marañon curazao” –puun hurja sato viime vuonna ei ollutkaan mitenkään poikkeuksellinen. Delmi tiputtaa jälkiruokaa pitkällä kepillä. Otson saksalainen ystävä Luisa tuli tänne äitinsä kanssa kuudeksi viikoksi. Luisa oli unohtanut reilussa neljässä kuukaudessa sujuvan espanjantaitonsa täysin, mutta se palautui lähes ennalleen muutamassa viikossa. Leikit ovat jatkuneet siitä mihin syyskuussa jäivät.

Lehdenleikkaajamuurahaiset tuhosivat kurkuntaimet, mutta tomaatintaimista ne tuhosivat vain pari. Noin seitsemän viikon kuluttua kylvöstä taimet rupesivat kukkimaan. Tässä Otso naapurin Diegon kanssa.

Meillä ei ole haravaa, ruohonleikkuria ym., vaan puutarhuri käy parin viikon välein hoitamassa pihan. Tässä Luisa ja Otso auttavat haravoiden sijaan harjoilla. Sopivan kokoisia kumppareita oli vain yksi pari.

Maaliskuun viimeisenä sunnuntaina teimme naapuriperheiden kanssa retken Karibian rannalle, jossa olemme käyneet monta kertaa viime kuukausina. Tässä kaikki näkyvät paitsi Markku, joka oli kameran takana. Lapset vasemmalta Adriana ja Alani (vanhemmat USAsta ja Brasiliasta), Aaro, Diego (vanhemmat Panamasta ja Boliviasta), Otso ja Luisa (vanhemmat Saksasta). Aikuiset edessä Adrianan ja Alanin isä, Diegon äiti ja isä ja takana laiskottelemassa pöydän ääressä Markun portugalilainen, Brasiliassa asuva työkaveri, Luisan äiti ja Katja. Puhuimme viittä kieltä. Tämä on ihmismäärän nähden paljon pienempi määrä kuin jos esim. Katja on Otson, Luisan ja Luisan äidin kanssa kävelyllä. Tällöin he puhuvat suomea, espanjaa, englantia ja saksaa. Kuvan kuudesta lapsesta neljällä on tai on ollut kielenoppimisvaikeuksia. Suuri kielimäärä on varmaankin osasyyllinen tähän.

Tässä olemme San Lorenzo -linnoituksella, jonne britti-merirosvot hyökkäsivät 1670. Espanjalaiset puolustajat luovuttivat kun 323:sta oli enää 23 sotilasta hengissä.

Vanha tykki käy hevosesta.

Gamboassa on paljon ulkomaalaisia lapsia ja synttäreitäkin on vähän väliä. Me vuorottelemme kumpi joutuu menemään lasten kanssa juhliin. Tässä Katja on ottamassa kuvaa kakun syönnistä ja Aaro hyödyntää tilanteen kävelemällä ”pöydän” päällä. Mekin järjestimme Otsolle synttärit helmikuussa. Ne jäivätkin toisiksi ja viimeisiksi järjestämiksimme synttäreiksi, koska lähdemme Panamasta syyskuussa. Vuoden 2011 olemme jo Suomessa. Nyt kun Markulla on jo lastenhoitokokemusta neljän vuoden ajalta, kolmesta maasta ja kahdesta lapsesta, on aika julkaista Maailman Lyhyin Kasvatusopas. Sen neljä kohtaa ovat:
1. Ilmaise selvästi kiellätkö vai suositteletko.
2. Kiellä tai käske vain harvoin ja varmista että lapsi tottelee.
3. Älä anna kitinän tai huudon hyödyttää lasta.
4. Älä tuputa ruokaa, vaan riittää että lapsi syö sen mitä haluaa ruokailuaikoina.
Näitä neuvoja johdonmukaisesti noudammalla keskimääräisen suomalaisen pikkulapsen vanhemman lastenhoitoon kuluva työmäärä tippuisi kymmeniä prosentteja ja lapsikin hyötyisi. Nyt ensimmäisten neljän vuoden jälkeen Markku aloittaa täytäntöönpanovaiheen, eli pyrkii noudattamaan näitä ohjeita itse.

Helmikuu 2010 - Tuomo ja Ullastiina Panamassa

Tuomo ja Ullastiina tulivat kyläilemään pian Tarjan jälkeen vajaaksi kahdeksi viikoksi. Tuomokin (kuten Tarja) valokuvasi taidolla ja turistin innolla, ja kaikki muut kuvat on Tuomon ottamia paitsi se jossa Tuomo itse näkyy. Lehdenleikkaajamuurahaiset ahertavat pihallamme päivästä toiseen.














Tuomo, Ullastiina ja Markku menivät yöksi Barro Colorado –saarelle. Viidenkymmenen hehtaarin koealalla oli ihmeellinen tunnelma illansuussa, kun tutkijoita näkyi vähemmän kuin muita nisäkkäitä.

Tässä Ullastiina ihailee koealan pisintä puuta. Se on 54 m pitkä eli yli kymmenen metriä pidempi kuin Suomen pisin puu.

Markku ja Karibian tyrskyt.

Katja ja Aaro ostamassa vesimeloneita hedelmätorilla.

Naapurimme antoi meille kookospähkinän. Tuomon voimat olisivat riittäneet pähkinän avaamiseen, mutta taidot tylsällä machetella eivät.

Lastenhoitajamme Delmi näytti mallia. Delmi on ollut meillä töissä lokakuun alusta lähtien. Hän kasvoi Tyynenmeren saarella ja nuorempana kuulemma jopa kiipeili hakemaan kookospalmuista pähkinöitä oksatonta runkoa pitkin. Nykyään hän kiipeilee Gamboan hedelmäpuissa.

Pojat ja Markku kuokkivat kasvipenkin, johon kylvettiin tomaattia, kurkkua, paprikaa ja kärsimyshedelmää. Näistä vain tomaatti ja kurkku itivät ja lehdenleikkaajamuurahaiset tuhosivat kurkuntaimet parin viikon kuluttua kylvöstä.

Tammikuu 2010 - Tarja-mummo Panamassa

Katjan äiti Tarja tuli Panamaan pariksi viikoksi tammikuussa. Viime vuonna matkasimme Tarjan kanssa Costa Ricaan, mutta tällä kertaa pysyimme Panaman keskiosissa. Näistä neljästätoista kuvasta puolet on Tarjan ottamia. Panamassa on tasan kaksi suomalaista lapsiperhettä. Tässä kahlaamme toisen perheen ”mökille”.




















Joen rannassa.














Aaro uskautautui heti hevosen selkään.

Joen vesi oli kirjasta ja todella lämmintä. Tämä yhdistelmä on harvinainen kaikkialla maailmassa. Kumipatjoilla oli mahtavaa lipua alavirtaan.

Toisella retkellä suuntasimme Tyynenmeren hiekkarannoille. Ennen rantalomaa kuitenkin reippailimme matkan varrella olevassa pilvimetsässä noin kilometrin korkeudessa merenpinnasta.

Polun päässä mäen huipulla oli risti, jonka juurella Otsoa aivastutti.

Lievästä flunssasta huolimatta Otso oli reipas retkeläinen. Tässä hän ilmeestä päätelleen suunnittelee jo jotain kepposta – kuten äitinsä ja mummonsa yllättämistä puun takaa.

Tyynenmeren hiekkarannat ovat pitkiä ja leveitä.

Joulunajan juoksumenestyksen innoittamana Otso haastoi mummonkin monta kertaa kilpailuun.

Tarja, Katja ja pojat menivät Gamboan hotellin venekierrokselle.

Hotellilla sunnuntailounaalla.

Tässä ollaan hotellin näköalatornilla, jonne pääsee kalliilla köysiradalla tai ilmaiseksi kavuten. Kiipeämme sinne usein.

Pihaamme eksyi suuri (ehkä parikiloinen) iguana. Pian kuvan ottamisen jälkeen se pyrki voimalla aitamme lävitse ja tarttui ilmeisesti niskapiikistään kiinni. Onneksi se pääsi jonkun ajan kuluttua irti itse, eikä sitä tarvinnut mennä irroittamaan.

Tarja onnistui jollain kumman konstilla saamaan pojista ensimmäisen yhteisposeerauskuvan.

Joulukuu 2009

Jouluksi meille tuli iso joukko sukulaisia 2-3 viikoksi: Markun vanhemmat Tuuli ja Tuomas, sekä Lauri-veli (ja perhe eli Hanna, Johannes, Lotta) ja Meri-sisko (ja perhe eli Jari, Esko, Tapio). Yhteensä meitä oli 8 aikuista ja 6 lasta. Markun oma kamera alkaa olla niin homehtunut, että hän lainasi työkameraa, jonka tarkennus toimi omituisesti. Ryhmäkuvasta tulikin melkoisen epätarkka. Kuvauspäivänä Markun Pilvi-tätikin oli miehensä Heimon kanssa käymässä. He olivat Aurinkomatkojen kahden viikon Costa Rican kierroksella, jonka lennot on järjestetty Panaman kautta.

Valokuvaukselle ei vauhdikkaan ohjelmamme takia oikein riittänyt energiaa ja aikaa. Tässä ollaan Karibian rannallla, jossa tuulee tähän aikaan vuodesta paljon enemmän kuin sadekaudella. Tuuli taiteilee kuohujen läpi rantakalliolle katselemaan maisemia.

Tuomas tutkii Eskon ja Otson kanssa mangrove-metsän rapuja.

Nuorin serkuksista, Lotta, on joukon ainoa tyttö ja ehkä tämän takia kaikki pojat, mutta etenkin Tapio, halusi halia häntä kovasti.

Jouluyön nukuimme Barro Colorado –saarella. Joulupäivänä kävelimme muutaman tunnin metsässä. Eläimiä näimme kaikkialla niukasti. Ilmeisesti mölyapinatkin pelkäsivät aiheuttamaamme meteliä.

Pääjoukon viimeisenä Panama-päivänä vierailimme Gamboan vieressä olevassa inkkarikylässä, johon mennään veneellä. Yksi kylän naisista on poikien kerhossa apuopettajana ja kuvan Mirna on hänen tyttärensä, joka myös käy kerhossa. Aika eri oloissa elämme vaikka asummekin niin lähekkäin.

Laurin perhe viipyi matkalla viisi päivää pidempään kuin muut.

Diegon perhe viritti ison altaan yhteiselle pihallemme vuoden 2009 viimeisinä päivinä. Ensitöikseen Diego ja Aaro yrittivät tyhjentää allasta painamalla reunaa yhteisvoimin alas – ja vähän siinä onnistuivatkin. Nyt kuivalla kaudella, kun on viileitä (20 - 24 astetta) öitä, pysyy vesi viileähkönä ja Otso ei ole käynyt edes kahlailemassa altaassa.

Loka-marraskuu 2009

Loka-, marras- ja joulukuu olivat kiireistä arkea. Katja aloitti työt kolmena päivänä viikossa, Markku oli ensin melkein koko marraskuun Yhdysvalloissa, Thaimaassa ja Kiinassa ja sitten vielä viikon Kolumbiassa. Markun matkakuvia Kolumbiasta ja aiemmilta matkoilta pitäisi ilmestyä ennen tammikuun loppua osoitteeseen: www.flickr.com/photos/ctfs/collections/72157622564054929 (tämänhetkiset kuvat siellä ovat muiden ottamia).

Marraskuu oli hirveän sateinen, kuten vuonna 2008:kin, ja pojat ja Katjakin paljon flunssaisina. Otso ikävöi Luisa-kaveria, joka muutti syyskuussa Saksaan. Kun katsoimme yhdessä mitä kuvia laittaisimme bloggeriin, ehdotti Otso tätä kuvaa, jossa on Otson muovailema Otso (punainen) ja pitkätukkainen ja ”-jalkainen” Luisa (valkoinen).
Katjan ystävä Nina tuli pariksi viikoksi meille. Valitettavasti Katjakin joutui tästä ajasta olemaan suurimman osan töissä ja yhteiset retkeilyt jäivät vähäisiksi. Tässä ollaan Gamboasta lähtevällä Putkitiellä, jolla on havaittu matkaoppaiden mukaan enemmän lintulajeja kuin millään muulla vastaavan kokoisella alueella. Aaro on piilossa kärrien alakerrassa ja Otso yrittää bongata edes yhden näistä sadoista lintulajeista.

Aaro täytti joulukuun alussa kaksi, mutta emme järjestäneet suuria synttäreitä, vaan kutsuimme vain Luisan jälkeen seinänaapuriksemme muuttaneen Diegon vanhempineen.