We drove in total 10000 km. Most of it on two-lane-road more or less like this but more curvy.



















Suvi and Tuomas got a break from us by taking a longer walk in Zion NP than we did and photographed us from above.









Suvi and Tuomas on the North Rim of Grand Canyon.

Katja with a stranger.

A burned forest at dusk.

Otso leading the group in Bryce Canyon NP.

Boys helping Markku to set the tent in the backcountry of Capitol Reef NP.

Katja reading the bedtime story to boys. Markku enjoying watching the moon and stars.

The regulations of Arches NP forced us to walk to the backcountry on dry (or in some locations muddy to Otso’s delight) river beds.

Suvi and Tuomas looking for a good spot for their tent.

Walking back to the car in the morning.

Brian, Amy, Dexter and Caleo moved from Gamboa to southwestern Colorado during our trip - perfect timing for us! Here all the Finns and Dexter in the pastures next to their house.

Amy walking in front with Tuomas.

Brian indicating for the concrete truck driver where to reverse. They were building a workshop which naturally was really exiting for the four boys to follow.

Suvi, Tuomas and Markku went to Mesa Verde NP to see pre-columbian cliff dwellings while the Katja and boys stayed with Amy and her sons.

Maps of the 15 NPs we visited.

Elk unusually nervous as it was the first day of the hunting season.

Boys preferred the hot showers and especially TV cartoons to the cosyness of the tent. In total we stayed 18 nights in a tent, 12 in motels and 6 in people’s homes.

35 million-year-old huge redwood stumps in Florissant Fossil Beds National Monument.

The last nights in the US after Suvi and Tuomas left we stayed in Boulder, in the house of George and Annie, friends of our friends in Gamboa. Their own son is an exchange student in Finland but they had Fernanda from Brazil staying with them.

Heinä-elokuu 2010

Nämä ovat varmaankin viimeiset kuvamme Panamasta. Tässä Otso ja Aaro ovat Delmi-hoitajansa, sekä Markun pomon poikien kanssa lähdössä eläintarhaan.

















Claytonin leikkipuistossa.

















Matkasimme Mirkan kanssa El Vallen ja sen turistikrääsätorin kautta hiekkarannalle. Otso saa Aaron usein käkättämään jutuillaan ja touhuiluillaan.














Emme arvanneet heinäkuussa että tämä oli varmaankin meidän viimeisin trooppisella hiekkarannalla käynti moneen vuoteen. Enää emme ehdi tehdä retkiä - kaksi viimeistä viikonloppua menee auton myyntiin, pakkailuun ym.





















Retkellä Putkitiellä.

Ostimme tienristeyksen kojusta hedelmiä kotiin vietäväksi.

Delmin pojat olivat mukana Gamboassa yhtenä heinäkuisena päivänä.

Lähikylän intiaanit tulivat myymään käsitöitänsä. Inkkarityttö valitsi youtube-videoista anakondan ja jaguaarin tappelun.

Kävelyllä Casco Viejossa.

Seinänaapurissamme on asunut alusta alkaen yksi lapsi. Ensin Luisa, sitten Diego ja nyt intialais-kolumbialainen Maya.

Otso löysi Luisan vanhat uimalasit ja innostui käyttämään niitä pyöräillessään - lähinnä kai ulkonäkösyistä.

Markun pomon pojan synttäreillä. Vuorossa karkkia sisältävän piñatan hajottaminen. Tämä on ollut lähes kaikkien Gamboan synttäreiden ohjelmanumero.

Ainoana viimeisten viikkojen retkenä palasimme toisen suomalaisperheen ”mökille”. Viimeksi emme käyneet ollenkaan tällä purolla.

´

Markku suihkussa.

Matkalla merirosvosynttäreille. Panama on historiansa takia ehkä maailman paras paikka viettää merirosvosynttäreitä.

Huhti-kesäkuu 2010

Luisa ja Luisan äiti Beate olivat Gamboassa maalis-huhtikuussa kuutisen viikkoa. Heidän viimeisenä Panaman-iltanaan meidän kuuden lisäksi meillä oli myös Katjan työkaveri Guatemalasta syömässä ja Beate sanoi Luisalle: ”Käyttäydy hyvin nyt kun meillä on vieraita”. Vaikka Luisa ja Beate asuivatkin naapuritalossa, tämä kuvannee hyvin ”laajentuneen perheemme” elämää noina viikkoina.

Luisan lähdettyä leikit naapurin Diegon kanssa lisääntyivät jälleen. Vedessä ei aurinkoisina päivinä palele. Markku luki Suomen Kuvalehteä, jossa oli kuva avantouinnista. Hän näytti kuvaa Otsolle ja kertoi että vesi avannossa on todella kylmää. Otso kysyi että onko se yhtä jäätävää kuin Gamboan varjossa olevissa altaissa (ehkä 26 astetta). Mittasimme aurinkoaltaan veden lämpötilan iltäpäivällä ja se oli 33 astetta.

Huhtikuun lopussa lomailimme muutaman päivän Costa Rican rajan lähellä Boqueten ylänköalueella. Tässä virallinen vuorenvalloituskuva.













Boqueten hotellissa oli Pacha-koira jonka Otso vieläkin, yli kaksi kuukautta myöhemmin, listaa yhdeksi kolmesta parhaasta ystävästään.

Kahden kilometrin korkeudella oli kylmä – ehkä yhtä kylmä kuin Suomen heinäkuussa keskimäärin. Suihkun jälkeen kannatti piiloutua peiton alle.

Vietnamilainen aikuis- ja lapsityövoima kahvia poimimassa.

Boqueten puistossa.

Markun äiti tuli yllättäen viikoksi käymään toukokuun lopussa. Vierailu oli kiva piristys Panaman viimeisten kuukausien tylsähköön arkeen. Lähdemme täältä syyskuussa ensin Länsi-USAan retkeilemään ja sieltä Suomeen. Lähdön läheisyys on saanut meidät flegmaattisiksi – viikonloppuisin lähinnä kökötämme kotona.












Meillä oli kaksi vuotta alennuskortti, jolla saimme Gamboan hienon hotellin ruuat puoleen hintaa. Kun menimme viimeistä kertaa sunnuntailuonaalle, oli kuuma päivä. Ilman lämpötila virallisen sääaseman mukaan oli varmaan noin 37 astetta ja harvalatvuksisen Cecropia-puun varjosta ei ole paljoakaan hyötyä.




















Katjan puolustukseksi on sanottava, että osa kuvan jälkkäreistä päätyi poikien suihin.














Aaro hallitsee päivänvarjon käytön kuten tropiikin pojan kuuluukin.

Luisa on Saksassa ja Pacha-koira Boquetessa. Dexter on ainoa kolmesta parhaasta kaverista, joka on välillä Gamboassa. Aaro on innolla isompien leikeissä mukana. Aaron mielestä pienemmät saavat leikkiä isompien kanssa, kunhan on ainakin Aaron ikäinen. Jos joku Aaroa pienempi haluaa leikkiä Aaron kanssa, seuraa siitä lähinnä vihaista mulkoilua.

Maaliskuu 2010

Maalis- huhtikuussa on vuoden kuumin aika. Aaro nukkuu riippumatossa päiväunet melkein joka päivä. Riippumatto on patjaa ja makuuhuonetta paljon viileämpi, koska selkäänkin pääsee puhaltamaan tuuli.

Pihamme ”marañon curazao” –puun hurja sato viime vuonna ei ollutkaan mitenkään poikkeuksellinen. Delmi tiputtaa jälkiruokaa pitkällä kepillä. Otson saksalainen ystävä Luisa tuli tänne äitinsä kanssa kuudeksi viikoksi. Luisa oli unohtanut reilussa neljässä kuukaudessa sujuvan espanjantaitonsa täysin, mutta se palautui lähes ennalleen muutamassa viikossa. Leikit ovat jatkuneet siitä mihin syyskuussa jäivät.

Lehdenleikkaajamuurahaiset tuhosivat kurkuntaimet, mutta tomaatintaimista ne tuhosivat vain pari. Noin seitsemän viikon kuluttua kylvöstä taimet rupesivat kukkimaan. Tässä Otso naapurin Diegon kanssa.

Meillä ei ole haravaa, ruohonleikkuria ym., vaan puutarhuri käy parin viikon välein hoitamassa pihan. Tässä Luisa ja Otso auttavat haravoiden sijaan harjoilla. Sopivan kokoisia kumppareita oli vain yksi pari.

Maaliskuun viimeisenä sunnuntaina teimme naapuriperheiden kanssa retken Karibian rannalle, jossa olemme käyneet monta kertaa viime kuukausina. Tässä kaikki näkyvät paitsi Markku, joka oli kameran takana. Lapset vasemmalta Adriana ja Alani (vanhemmat USAsta ja Brasiliasta), Aaro, Diego (vanhemmat Panamasta ja Boliviasta), Otso ja Luisa (vanhemmat Saksasta). Aikuiset edessä Adrianan ja Alanin isä, Diegon äiti ja isä ja takana laiskottelemassa pöydän ääressä Markun portugalilainen, Brasiliassa asuva työkaveri, Luisan äiti ja Katja. Puhuimme viittä kieltä. Tämä on ihmismäärän nähden paljon pienempi määrä kuin jos esim. Katja on Otson, Luisan ja Luisan äidin kanssa kävelyllä. Tällöin he puhuvat suomea, espanjaa, englantia ja saksaa. Kuvan kuudesta lapsesta neljällä on tai on ollut kielenoppimisvaikeuksia. Suuri kielimäärä on varmaankin osasyyllinen tähän.

Tässä olemme San Lorenzo -linnoituksella, jonne britti-merirosvot hyökkäsivät 1670. Espanjalaiset puolustajat luovuttivat kun 323:sta oli enää 23 sotilasta hengissä.

Vanha tykki käy hevosesta.

Gamboassa on paljon ulkomaalaisia lapsia ja synttäreitäkin on vähän väliä. Me vuorottelemme kumpi joutuu menemään lasten kanssa juhliin. Tässä Katja on ottamassa kuvaa kakun syönnistä ja Aaro hyödyntää tilanteen kävelemällä ”pöydän” päällä. Mekin järjestimme Otsolle synttärit helmikuussa. Ne jäivätkin toisiksi ja viimeisiksi järjestämiksimme synttäreiksi, koska lähdemme Panamasta syyskuussa. Vuoden 2011 olemme jo Suomessa. Nyt kun Markulla on jo lastenhoitokokemusta neljän vuoden ajalta, kolmesta maasta ja kahdesta lapsesta, on aika julkaista Maailman Lyhyin Kasvatusopas. Sen neljä kohtaa ovat:
1. Ilmaise selvästi kiellätkö vai suositteletko.
2. Kiellä tai käske vain harvoin ja varmista että lapsi tottelee.
3. Älä anna kitinän tai huudon hyödyttää lasta.
4. Älä tuputa ruokaa, vaan riittää että lapsi syö sen mitä haluaa ruokailuaikoina.
Näitä neuvoja johdonmukaisesti noudammalla keskimääräisen suomalaisen pikkulapsen vanhemman lastenhoitoon kuluva työmäärä tippuisi kymmeniä prosentteja ja lapsikin hyötyisi. Nyt ensimmäisten neljän vuoden jälkeen Markku aloittaa täytäntöönpanovaiheen, eli pyrkii noudattamaan näitä ohjeita itse.