Tammikuu 2010 - Tarja-mummo Panamassa

Katjan äiti Tarja tuli Panamaan pariksi viikoksi tammikuussa. Viime vuonna matkasimme Tarjan kanssa Costa Ricaan, mutta tällä kertaa pysyimme Panaman keskiosissa. Näistä neljästätoista kuvasta puolet on Tarjan ottamia. Panamassa on tasan kaksi suomalaista lapsiperhettä. Tässä kahlaamme toisen perheen ”mökille”.




















Joen rannassa.














Aaro uskautautui heti hevosen selkään.

Joen vesi oli kirjasta ja todella lämmintä. Tämä yhdistelmä on harvinainen kaikkialla maailmassa. Kumipatjoilla oli mahtavaa lipua alavirtaan.

Toisella retkellä suuntasimme Tyynenmeren hiekkarannoille. Ennen rantalomaa kuitenkin reippailimme matkan varrella olevassa pilvimetsässä noin kilometrin korkeudessa merenpinnasta.

Polun päässä mäen huipulla oli risti, jonka juurella Otsoa aivastutti.

Lievästä flunssasta huolimatta Otso oli reipas retkeläinen. Tässä hän ilmeestä päätelleen suunnittelee jo jotain kepposta – kuten äitinsä ja mummonsa yllättämistä puun takaa.

Tyynenmeren hiekkarannat ovat pitkiä ja leveitä.

Joulunajan juoksumenestyksen innoittamana Otso haastoi mummonkin monta kertaa kilpailuun.

Tarja, Katja ja pojat menivät Gamboan hotellin venekierrokselle.

Hotellilla sunnuntailounaalla.

Tässä ollaan hotellin näköalatornilla, jonne pääsee kalliilla köysiradalla tai ilmaiseksi kavuten. Kiipeämme sinne usein.

Pihaamme eksyi suuri (ehkä parikiloinen) iguana. Pian kuvan ottamisen jälkeen se pyrki voimalla aitamme lävitse ja tarttui ilmeisesti niskapiikistään kiinni. Onneksi se pääsi jonkun ajan kuluttua irti itse, eikä sitä tarvinnut mennä irroittamaan.

Tarja onnistui jollain kumman konstilla saamaan pojista ensimmäisen yhteisposeerauskuvan.

Joulukuu 2009

Jouluksi meille tuli iso joukko sukulaisia 2-3 viikoksi: Markun vanhemmat Tuuli ja Tuomas, sekä Lauri-veli (ja perhe eli Hanna, Johannes, Lotta) ja Meri-sisko (ja perhe eli Jari, Esko, Tapio). Yhteensä meitä oli 8 aikuista ja 6 lasta. Markun oma kamera alkaa olla niin homehtunut, että hän lainasi työkameraa, jonka tarkennus toimi omituisesti. Ryhmäkuvasta tulikin melkoisen epätarkka. Kuvauspäivänä Markun Pilvi-tätikin oli miehensä Heimon kanssa käymässä. He olivat Aurinkomatkojen kahden viikon Costa Rican kierroksella, jonka lennot on järjestetty Panaman kautta.

Valokuvaukselle ei vauhdikkaan ohjelmamme takia oikein riittänyt energiaa ja aikaa. Tässä ollaan Karibian rannallla, jossa tuulee tähän aikaan vuodesta paljon enemmän kuin sadekaudella. Tuuli taiteilee kuohujen läpi rantakalliolle katselemaan maisemia.

Tuomas tutkii Eskon ja Otson kanssa mangrove-metsän rapuja.

Nuorin serkuksista, Lotta, on joukon ainoa tyttö ja ehkä tämän takia kaikki pojat, mutta etenkin Tapio, halusi halia häntä kovasti.

Jouluyön nukuimme Barro Colorado –saarella. Joulupäivänä kävelimme muutaman tunnin metsässä. Eläimiä näimme kaikkialla niukasti. Ilmeisesti mölyapinatkin pelkäsivät aiheuttamaamme meteliä.

Pääjoukon viimeisenä Panama-päivänä vierailimme Gamboan vieressä olevassa inkkarikylässä, johon mennään veneellä. Yksi kylän naisista on poikien kerhossa apuopettajana ja kuvan Mirna on hänen tyttärensä, joka myös käy kerhossa. Aika eri oloissa elämme vaikka asummekin niin lähekkäin.

Laurin perhe viipyi matkalla viisi päivää pidempään kuin muut.

Diegon perhe viritti ison altaan yhteiselle pihallemme vuoden 2009 viimeisinä päivinä. Ensitöikseen Diego ja Aaro yrittivät tyhjentää allasta painamalla reunaa yhteisvoimin alas – ja vähän siinä onnistuivatkin. Nyt kuivalla kaudella, kun on viileitä (20 - 24 astetta) öitä, pysyy vesi viileähkönä ja Otso ei ole käynyt edes kahlailemassa altaassa.

Loka-marraskuu 2009

Loka-, marras- ja joulukuu olivat kiireistä arkea. Katja aloitti työt kolmena päivänä viikossa, Markku oli ensin melkein koko marraskuun Yhdysvalloissa, Thaimaassa ja Kiinassa ja sitten vielä viikon Kolumbiassa. Markun matkakuvia Kolumbiasta ja aiemmilta matkoilta pitäisi ilmestyä ennen tammikuun loppua osoitteeseen: www.flickr.com/photos/ctfs/collections/72157622564054929 (tämänhetkiset kuvat siellä ovat muiden ottamia).

Marraskuu oli hirveän sateinen, kuten vuonna 2008:kin, ja pojat ja Katjakin paljon flunssaisina. Otso ikävöi Luisa-kaveria, joka muutti syyskuussa Saksaan. Kun katsoimme yhdessä mitä kuvia laittaisimme bloggeriin, ehdotti Otso tätä kuvaa, jossa on Otson muovailema Otso (punainen) ja pitkätukkainen ja ”-jalkainen” Luisa (valkoinen).
Katjan ystävä Nina tuli pariksi viikoksi meille. Valitettavasti Katjakin joutui tästä ajasta olemaan suurimman osan töissä ja yhteiset retkeilyt jäivät vähäisiksi. Tässä ollaan Gamboasta lähtevällä Putkitiellä, jolla on havaittu matkaoppaiden mukaan enemmän lintulajeja kuin millään muulla vastaavan kokoisella alueella. Aaro on piilossa kärrien alakerrassa ja Otso yrittää bongata edes yhden näistä sadoista lintulajeista.

Aaro täytti joulukuun alussa kaksi, mutta emme järjestäneet suuria synttäreitä, vaan kutsuimme vain Luisan jälkeen seinänaapuriksemme muuttaneen Diegon vanhempineen.

Syyskuu 2009

Päätimme kuvata reilun viikon ajan arkeamme ja arjen pieniä piristyksiä, jotka täällä ovat lähinnä lyhyitä retkiä lähiseudulle. Tässä Otso ja Aaro ovat evästauolla takakontissa Tyynenmeren rannalla olevalla parkkipaikalla syyskuun viimeisenä sunnuntaina.

Markku käy kaupunkitoimistolla yleensä vain tiistaisin, seminaaripäivänä, ja tekee muina päivinä töitä kotona. Markun pomo on kolmas vasemmalta, ja naapuri-/vuokrantajapariskunta toinen ja kuudes vasemmalta.

Pojat ja Katja köröttelivät bussilla kaupunkiin, mikä on pojista jännää. Tapaamispaikkana Markun työpäivän jälkeen oli ostoskeskuksen karuselli.

Ostoskeskuksen ravintolat eivät houkutelleet, ja päätimme suunnata vanhaan kaupunkiin (Casco Viejo) italialaisten pitämään pitseriaan.

Auringossa olleeseen autoon sulloutuminen on hikistä hommaa.

Casco Viejon kadunlakasija ja työnjohtaja ahertamassa. Panamalaiset ovat kuuluja flegmaattisuudestaan.

Tapanamme on tilata pitsat ja niitä odotellessa kävellä pieni kierros meren rannassa. Otso pääsi nopeiten näköalapaikkalle.

Etualan märkä maa on merta nousuveden aikaan.

Vanhasta kaupungista näkyy meren yli ”uusin kaupunki”. Pilvenpiirtäjät ovat lähinnä asuinrakennuksia, toisin kuin monissa muissa kaupungeissa.




















Taustan laivat odottavat pääsyä kanavaan.















Torstaina pojat ja Katja olivat muutamien muiden lasten ja äitien kanssa sademetsän tekolammikossa uimassa. Tässä leikitään linnaa. Otson huippuhyvä kaveri Luisa muutti Saksaan syyskuun loppupuolella ja sen jälkeen Otso on lähinnä leikkinyt Aaron kanssa. Aaro on tyytyväinen, mutta olisi kiva jos Otso saisi myös jonkun ikäisensä kaverin.











Syömme joskus lounaaksi kotikylämme ruokakojujen antimia. Yleensä Aaro matkii kaikessa Otsoa, mutta valokuvausilmeilyn Otso apinoiAarolta.
















Lauantaina söimme ”autokauppaostarin” (ruokakaupassa on mahtavia jättikärryjä, joiden etuosassa on istuimet ja kaksi rattia lapsille) japanilaisessa ravintolassa, joka tosin taitaa olla osa amerikkalaista ketjua, jonka systeemien mukaan lapsille annetaan tehtäväpaperit ja liidut ruokaa odotellessa.

Sunnuntaina retkeilimme Karibian rannalle. Linnuntietä sinne olisi matkaa vain nelisenkymmentä kilometriä, tietä pitkin tuplasti. Söimme roskaruokaa vierasvenesataman ravintolassa. Normaaliviikkoina syömme ravintolassa vain keskimäärin kerran.

Kun jotain saapuu pöytään, pysyvät pojat paremmin paikoillaan.

Kävimme katsomassa toista kertaa suomenlinnamaista San Lorenzon linnoitusta, josta Etelä-Amerikan rikkauksia laivattiin aikanaan Espanjaan sen jälkeen kun ne oli ensin rahdattu kannaksen yli Tyyneltämereltä. Pojat yrittävät osua tykillä ohi kiitävään korppikotkaan.

Linnoituskäynnin jälkeen vietimme monta tuntia pienellä hiekkarannalla, jossa oli liikaa ihmisiä. Pelikaanit kalastivat oikeasti ja pojat leikisti. Seuraavalla kerralla pitää mennä arkipäivänä – silloin tuskin muita ihmisiä näkyy.

Heinäkuu 2009

Olimme lomalla Suomessa heinäkuun. Kilometrejä auton mittariin kertyi parisen tuhatta ja nukuimme seitsemällä eri paikkakunnalla. Tässä Aaro ja Inka-serkku nauttivat Kerimäen auringosta.

















Inkan ja Niilon äiti Anu tarjoilee lapsille välipalaa.





















Otso kävi uistelemassa Tarja-mummon ja Ramin kanssa. Saalis: yksi ahven.











Tarja-mummo ja satuhetki kahden vanhimman lapsenlapsen kanssa.












Katjan lapsuudenystävän vanhempien mökillä Kerimäellä.


















Kerimäeltä suuntasimme Kolille.

















Patvinsuon kansallispuistossa pojat kävelivät kiitettävästi, vaikka mustikoiden napsiminen hidastikin hieman matkantekoa.















Otso seikkaili vain muutaman minuutin pitkoispuiden ulkopuolella ennenkuin toinen saapas hörppäsi vettä – ja sepä vasta olikin hauskaa!















Markun vanhemmat lapsineen ja lastenlapsineen kesämökillään Ristiinassa. Aaro on ainoa, jonka naama ei näy.

Tuuli-mummun synttärikahvit.

Sitten leikittiin rosvoa ja poliisia. Päivänsankari-rosvo pakeni poliiseja hurjaa vauhtia.

Aaro jaksoi touhuta yhtä lailla kuin "isot pojat" - Otso ja Otson ikäiset Esko- ja Johannes-serkut.

Helsingin Kaivarissa on hurja hyppyriliukumäki, jota Panamassakin usein muistellaan. Tässä laskevat Otso ja Makriina-kaveri.