Vanha blogimme löytyy edelleen osoitteesta
www.markkukatja.blogspot.com/.
Markku oli työmatkalla Singaporessa, Intiassa ja Sri Lankassa melkein koko huhtikuun. Tutkimushankkeen, jossa Markku työskentelee, tavoite on että verkoston paristakymmenestä koealasta noin puolella aloitettaisiin hiilivarastojen (elävät puut, lahopuut, maan hiili jne.) mittaukset. Intian koeala on verkoston kuivin ja harvan latvuston ansiosta norsuillekin riittää syötävää.
Koelan viereisessä kylässä vihittiin käyttöön uusi hindu-temppeli. Seremoniaan kuului veden hakeminen läheisestä joesta. Kuvan pienimahaisin mies pääsi transsiin jo alkumatkasta.
Markun ollessa Aasiassa tuli ensin Tuuli-mummu ja muutaman viikon kuluttua Tuomas-faari Panamaan Katjan ja poikien avuksi ja seuraksi. Suurin osa seuraavista kuvista on Tuulen ottamia.
Kuivan kauden loppulla huhtikuussa ruoho on ruskeimmillaan. Nyt toukokussa sateiden lisäännyttyä nurmi vihertää taas.
Kylän lapset vanhempineen kokoontuvat joka ilta kuvan leikkipuistoon. Tähän astinen kotimme on ihan puiston vieressä, mutta leikkipuistomatka pitenee noin kilometrillä muuttaessamme toiseen väliaikaiseen asuntoon. Gamboan upea luonto ja rauhallisuus sai meidät lopulta jäämään tänne.
Monet puut kukkivat kuivalla kaudella.
Tuuli, Katja, Otso ja Aaro kiertelivät katselemassa pääkaupungin nähtävyyksiä. Uudet kaksikerroksiset kärrymme ovat mahtavat.
Otso pääsee puikahtamaan helposti pois kärryn alakerrasta, ja takaisin sinne. Tarvittaessa hän auttaa mielellään Aaron työntämisessä.
Panamassa syödään usein riisin sijaan plataanista, eli vähemmän makeasta banaanista tehtyjä patacone-lättyjä. Otso on innoissaan kun saa syödä pääruuaksikin ”panaania”.
Laivat odottavat Tyynenmeren puolella pääsyä kanavaan.
Panama Cityn kaduilla näkee paljon perinteisesti pukeutuneita Kuna-intiaaneja. Heillä on oma hallinnollinen alueensa Karibian puoleisella rannikolla, mutta monet ovat tulleet paremman elämän toivossa pääkaupunkiin. Ilmeisesti missään muualla Latinalaisessa Amerikassa intiaaneilla ei ole yhtä voimakasta autonomiaa.
Markku kotiutui huhtikuun lopulla. Vappuna ajoimme vajaan sadan kilometrin päässä kodistamme sijaitsevaan Portobelon kaupunkiin, joka oli vuosisatoja sitten keskeisin satama Karibian puolella. Lounastimme hilpeissä vapputunnelmissa.
Veneilimme pieneen saareen snorklaamaan ja melomaan. Taustalla näkyy vedessä kasvavia mangrove-puita.
Silloin kun kajakki ei ollut melontakäytössä se toimi oivana hiekattomana makuualustana Aarolle.
Palattuamme koti-Gamboaan kapusimme yhteen lähiseudun kolmesta lintutornista.
Otsolle tuli yllättäen pissahätä huipulla. Eikä ollut ensimmäinen kerta. Hänestä on ilmeisen hupaisaa katsella tätä alas lorisevaa ”vesiputousta”.
Jouduimme muuttamaan toiseen väliaikaiseen kotiin Gamboassa. Muutto oli yllättävän suuri operaatio vaikka tulimme tänne muutaman matkalaukun kanssa vasta tammikuussa. Mirkka onneksi auttoi viihdyttämällä Otsoa ja Aaroa koko päivän. Muistimme myös poimia avokadoja pihan puustamme mukaan. Otso ei ylettynyt ihan kaikkiin melkein kypsän näköisiin, joten Markku kiipesi puuhun. Saaliiksi saimme hedelmiä ainakin 10 kg. Taloa ympäröivät muut hedelmäpuut (kookos-, cashew-pähkinä-, mango- ja banaani-) valitettavasti eivät antaneet satoa tammikuun 25. ja toukokuun 11. välisenä aikana.
Kuva on otettu uuden asuntomme ikkunasta. Etualan puu on vielä lehdetön, vaikka sateet ovatkin jo alkaneet (oksilla ikivihreitä epifyyttejä). Muutimme paritalosta samanlaiseen neljän huoneiston pienkerrostaloon kuin mitä naapuritalommekin ovat. Uuden asuntomme suurin etu edelliseen nähden on siinä että sen ikkunat saa kokonaan auki ja on siten selvästi viileämpi. Parin ensimmäisen viikon aikana sisälämpötila on pysytellyt 24 ja 34 asteen välillä. Kävelymatkaa leikkipuistoon, Otson parhaan kaverin luokse ja vanhaan kotiimme on kilometrin verran. Pysyvään asuntoon pääsemme viimeistään syyskuun alussa. Ikävintä uudessa kodissamme on sadat jokailtaiset kattovalojamme päin lentävät hyönteiset. Pienimmät, joita suurin osa onneksi on, lentävät hyttysverkkojen läpi ja suurimmat tunkevat jostain raoista. Hauskinta on, että osa näistä on tulikärpäsiä ja kun sammutamme illalla valot näitä ”tähdenlentoja” näkyy makuuhuoneemme katon rajassa.
Otso pitää hiilihydraateista.
Aaro kiinnostuneena.
Ja leikkimielellä.
Hauskinta Aarolla on yleensä silloin kun isoveli tulee viihdyttämään.
