Lokakuun lopussa lomailimme pari yötä Contadora-saarella, kahdenkymmenen minuutin lentomatkan päässä Panaman kaupungista. Pienlentokone oli vanha ja rämisevä, ja eturivissä istuva Markku näki suoraan ohjaamon kaikki mittarit ja tuulilasista Contadoran pelottavan kapean kiitoradan. Vaikka ikkunat eivät enää olleetkaan kovin kirkkaat, näimme hienosti Panaman kaupungin lähtiessämme.
Ystävämme Mirkka oli mukana matkalla ja kävelee tässä Otson kanssa rannalle. Otso selosti kuvaa katsellessaan, että valmistautui onkimaan kepillään, koska tiesi että olimme menossa merenrantaan. Saari oli Aasian paratiisirantojen jälkeen pettymys. Panaman rikkaat ovat rakentaneet sen täyteen luksushuviloita ja suurin osa rannoista on yksityisiä. Eräskin rannanetsimiskävelymme päättyi kaatopaikalle (jo toistamiseen Panamassa).
Onneksi sijoitimme neljän tunnin veneretkeen ja pääsimme kahdelle saarelle, joissa oli kauniita hiekkarantoja. Pojilla oli kivoja leikkejä asumattoman saaren pienessä mereen virtaavassa purossa.
Aikuiset kävivät vuorotellen snorklaamassa. Korallit eivät olleet kummoisia, mutta kaloja oli valtavasti. Hienointa oli kuitenkin nähdä kolme ryhävalasta noin kahdenkymmenen metrin päästä. Yrityksestään huolimatta Markku ei valitettavasti onnistunut näkemään eikä kuulemaan valaita snorklaamalla.
Toisella saarella pojat leikkivät kivien suojassa. Vaikka saarilta oli suora yhteys Tyynen valtameren ulapoille, olivat aallot trooppisen hillittyjä.
Kahden ja puolen päivän matkan jälkeen oli kiva palata kotiin, jossa kaikki on niin paljon helpompaa kuin reissussa. Kun Gamboa on vielä niin hieno paikka elää, Frommers-matkaoppaankin mukaan “one of the most exciting natural areas to explore in Panama, if not in the Americas, and most of it is less than an hour’s drive from the city”, voimme jo pian unohtaa matkailun tykkänään. Luontonähtävyyksiä riittää, ilma on puhdasta ja ostoskeskukseen on 35 minuutin matka. Tästä saamme kiittää amerikkalaisia, jotka halusivat säilyttää Panaman kanavan rannat mahdollisimman metsäisinä. Kuvan kosteikossa on paljon vettä, sillä loka-marraskuussa on sadekauden huippu. Sateiset päivät ovat mukavan viileitä. Palattuamme Contadoralta ulkolämpötila laski iltapäivällä kaatosateen ansiosta 23 asteeseen ja sisällä oli 26 astetta. Otso tärisi vilusta ja ryhtyi päättäväisesti pukeutumaan T-paitaan samalla höpisten jotain lumen tulemisesta. Hän muisti varmaan kirjoista ja ehkä Suomestakin, että sitten kun on todella kylmä, saatta sataa lunta. Saas nähdä miten pärjäämme tammi-helmikuussa Suomessa tropiikkipoikiemme kanssa.
Lokakuun lopussa lomailimme pari yötä Contadora-saarella, kahdenkymmenen minuutin lentomatkan päässä Panaman kaupungista. Pienlentokone oli vanha ja rämisevä, ja eturivissä istuva Markku näki suoraan ohjaamon kaikki mittarit ja tuulilasista Contadoran pelottavan kapean kiitoradan. Vaikka ikkunat eivät enää olleetkaan kovin kirkkaat, näimme hienosti Panaman kaupungin lähtiessämme.
Ystävämme Mirkka oli mukana matkalla ja kävelee tässä Otson kanssa rannalle. Otso selosti kuvaa katsellessaan, että valmistautui onkimaan kepillään, koska tiesi että olimme menossa merenrantaan. Saari oli Aasian paratiisirantojen jälkeen pettymys. Panaman rikkaat ovat rakentaneet sen täyteen luksushuviloita ja suurin osa rannoista on yksityisiä. Eräskin rannanetsimiskävelymme päättyi kaatopaikalle (jo toistamiseen Panamassa).
Onneksi sijoitimme neljän tunnin veneretkeen ja pääsimme kahdelle saarelle, joissa oli kauniita hiekkarantoja. Pojilla oli kivoja leikkejä asumattoman saaren pienessä mereen virtaavassa purossa.
Aikuiset kävivät vuorotellen snorklaamassa. Korallit eivät olleet kummoisia, mutta kaloja oli valtavasti. Hienointa oli kuitenkin nähdä kolme ryhävalasta noin kahdenkymmenen metrin päästä. Yrityksestään huolimatta Markku ei valitettavasti onnistunut näkemään eikä kuulemaan valaita snorklaamalla.
Toisella saarella pojat leikkivät kivien suojassa. Vaikka saarilta oli suora yhteys Tyynen valtameren ulapoille, olivat aallot trooppisen hillittyjä.
Kahden ja puolen päivän matkan jälkeen oli kiva palata kotiin, jossa kaikki on niin paljon helpompaa kuin reissussa. Kun Gamboa on vielä niin hieno paikka elää, Frommers-matkaoppaankin mukaan “one of the most exciting natural areas to explore in Panama, if not in the Americas, and most of it is less than an hour’s drive from the city”, voimme jo pian unohtaa matkailun tykkänään. Luontonähtävyyksiä riittää, ilma on puhdasta ja ostoskeskukseen on 35 minuutin matka. Tästä saamme kiittää amerikkalaisia, jotka halusivat säilyttää Panaman kanavan rannat mahdollisimman metsäisinä. Kuvan kosteikossa on paljon vettä, sillä loka-marraskuussa on sadekauden huippu. Sateiset päivät ovat mukavan viileitä. Palattuamme Contadoralta ulkolämpötila laski iltapäivällä kaatosateen ansiosta 23 asteeseen ja sisällä oli 26 astetta. Otso tärisi vilusta ja ryhtyi päättäväisesti pukeutumaan T-paitaan samalla höpisten jotain lumen tulemisesta. Hän muisti varmaan kirjoista ja ehkä Suomestakin, että sitten kun on todella kylmä, saatta sataa lunta. Saas nähdä miten pärjäämme tammi-helmikuussa Suomessa tropiikkipoikiemme kanssa. 