sunnuntai 4. huhtikuuta 2010

Maaliskuu 2010




















Maalis- huhtikuussa on vuoden kuumin aika. Aaro nukkuu riippumatossa päiväunet melkein joka päivä. Riippumatto on patjaa ja makuuhuonetta paljon viileämpi, koska selkäänkin pääsee puhaltamaan tuuli.


Pihamme ”marañon curazao” –puun hurja sato viime vuonna ei ollutkaan mitenkään poikkeuksellinen. Delmi tiputtaa jälkiruokaa pitkällä kepillä. Otson saksalainen ystävä Luisa tuli tänne äitinsä kanssa kuudeksi viikoksi. Luisa oli unohtanut reilussa neljässä kuukaudessa sujuvan espanjantaitonsa täysin, mutta se palautui lähes ennalleen muutamassa viikossa. Leikit ovat jatkuneet siitä mihin syyskuussa jäivät.


Lehdenleikkaajamuurahaiset tuhosivat kurkuntaimet, mutta tomaatintaimista ne tuhosivat vain pari. Noin seitsemän viikon kuluttua kylvöstä taimet rupesivat kukkimaan. Tässä Otso naapurin Diegon kanssa.






Meillä ei ole haravaa, ruohonleikkuria ym., vaan puutarhuri käy parin viikon välein hoitamassa pihan. Tässä Luisa ja Otso auttavat haravoiden sijaan harjoilla. Sopivan kokoisia kumppareita oli vain yksi pari.




Maaliskuun viimeisenä sunnuntaina teimme naapuriperheiden kanssa retken Karibian rannalle, jossa olemme käyneet monta kertaa viime kuukausina. Tässä kaikki näkyvät paitsi Markku, joka oli kameran takana. Lapset vasemmalta Adriana ja Alani (vanhemmat USAsta ja Brasiliasta), Aaro, Diego (vanhemmat Panamasta ja Boliviasta), Otso ja Luisa (vanhemmat Saksasta). Aikuiset edessä Adrianan ja Alanin isä, Diegon äiti ja isä ja takana laiskottelemassa pöydän ääressä Markun portugalilainen, Brasiliassa asuva työkaveri, Luisan äiti ja Katja. Puhuimme viittä kieltä. Tämä on ihmismäärän nähden paljon pienempi määrä kuin jos esim. Katja on Otson, Luisan ja Luisan äidin kanssa kävelyllä. Tällöin he puhuvat suomea, espanjaa, englantia ja saksaa. Kuvan kuudesta lapsesta neljällä on tai on ollut kielenoppimisvaikeuksia. Suuri kielimäärä on varmaankin osasyyllinen tähän.




Tässä olemme San Lorenzo -linnoituksella, jonne britti-merirosvot hyökkäsivät 1670. Espanjalaiset puolustajat luovuttivat kun 323:sta oli enää 23 sotilasta hengissä.
Vanha tykki käy hevosesta.








Gamboassa on paljon ulkomaalaisia lapsia ja synttäreitäkin on vähän väliä. Me vuorottelemme kumpi joutuu menemään lasten kanssa juhliin. Tässä Katja on ottamassa kuvaa kakun syönnistä ja Aaro hyödyntää tilanteen kävelemällä ”pöydän” päällä. Mekin järjestimme Otsolle synttärit helmikuussa. Ne jäivätkin toisiksi ja viimeisiksi järjestämiksimme synttäreiksi, koska lähdemme Panamasta syyskuussa. Vuoden 2011 olemme jo Suomessa. Nyt kun Markulla on jo lastenhoitokokemusta neljän vuoden ajalta, kolmesta maasta ja kahdesta lapsesta, on aika julkaista Maailman Lyhyin Kasvatusopas. Sen neljä kohtaa ovat:
1. Ilmaise selvästi kiellätkö vai suositteletko.
2. Kiellä tai käske vain harvoin ja varmista että lapsi tottelee.
3. Älä anna kitinän tai huudon hyödyttää lasta.
4. Älä tuputa ruokaa, vaan riittää että lapsi syö sen mitä haluaa ruokailuaikoina.
Näitä neuvoja johdonmukaisesti noudammalla keskimääräisen suomalaisen pikkulapsen vanhemman lastenhoitoon kuluva työmäärä tippuisi kymmeniä prosentteja ja lapsikin hyötyisi. Nyt ensimmäisten neljän vuoden jälkeen Markku aloittaa täytäntöönpanovaiheen, eli pyrkii noudattamaan näitä ohjeita itse.

Helmikuu 2010 - Tuomo ja Ullastiina Panamassa










Tuomo ja Ullastiina tulivat kyläilemään pian Tarjan jälkeen vajaaksi kahdeksi viikoksi. Tuomokin (kuten Tarja) valokuvasi taidolla ja turistin innolla, ja kaikki muut kuvat on Tuomon ottamia paitsi se jossa Tuomo itse näkyy. Lehdenleikkaajamuurahaiset ahertavat pihallamme päivästä toiseen.














Tuomo, Ullastiina ja Markku menivät yöksi Barro Colorado –saarelle. Viidenkymmenen hehtaarin koealalla oli ihmeellinen tunnelma illansuussa, kun tutkijoita näkyi vähemmän kuin muita nisäkkäitä.
Tässä Ullastiina ihailee koealan pisintä puuta. Se on 54 m pitkä eli yli kymmenen metriä pidempi kuin Suomen pisin puu.
Markku ja Karibian tyrskyt.
Katja ja Aaro ostamassa vesimeloneita hedelmätorilla.
Naapurimme antoi meille kookospähkinän. Tuomon voimat olisivat riittäneet pähkinän avaamiseen, mutta taidot tylsällä machetella eivät.
Lastenhoitajamme Delmi näytti mallia. Delmi on ollut meillä töissä lokakuun alusta lähtien. Hän kasvoi Tyynenmeren saarella ja nuorempana kuulemma jopa kiipeili hakemaan kookospalmuista pähkinöitä oksatonta runkoa pitkin. Nykyään hän kiipeilee Gamboan hedelmäpuissa.
Pojat ja Markku kuokkivat kasvipenkin, johon kylvettiin tomaattia, kurkkua, paprikaa ja kärsimyshedelmää. Näistä vain tomaatti ja kurkku itivät ja lehdenleikkaajamuurahaiset tuhosivat kurkuntaimet parin viikon kuluttua kylvöstä.

Tammikuu 2010 - Tarja-mummo Panamassa
















Katjan äiti Tarja tuli Panamaan pariksi viikoksi tammikuussa. Viime vuonna matkasimme Tarjan kanssa Costa Ricaan, mutta tällä kertaa pysyimme Panaman keskiosissa. Näistä neljästätoista kuvasta puolet on Tarjan ottamia. Panamassa on tasan kaksi suomalaista lapsiperhettä. Tässä kahlaamme toisen perheen ”mökille”.




















Joen rannassa.














Aaro uskautautui heti hevosen selkään.
Joen vesi oli kirjasta ja todella lämmintä. Tämä yhdistelmä on harvinainen kaikkialla maailmassa. Kumipatjoilla oli mahtavaa lipua alavirtaan.
Toisella retkellä suuntasimme Tyynenmeren hiekkarannoille. Ennen rantalomaa kuitenkin reippailimme matkan varrella olevassa pilvimetsässä noin kilometrin korkeudessa merenpinnasta.
Polun päässä mäen huipulla oli risti, jonka juurella Otsoa aivastutti.
Lievästä flunssasta huolimatta Otso oli reipas retkeläinen. Tässä hän ilmeestä päätelleen suunnittelee jo jotain kepposta – kuten äitinsä ja mummonsa yllättämistä puun takaa.
Tyynenmeren hiekkarannat ovat pitkiä ja leveitä.
Joulunajan juoksumenestyksen innoittamana Otso haastoi mummonkin monta kertaa kilpailuun.
Tarja, Katja ja pojat menivät Gamboan hotellin venekierrokselle.
Hotellilla sunnuntailounaalla.
Tässä ollaan hotellin näköalatornilla, jonne pääsee kalliilla köysiradalla tai ilmaiseksi kavuten. Kiipeämme sinne usein.
Pihaamme eksyi suuri (ehkä parikiloinen) iguana. Pian kuvan ottamisen jälkeen se pyrki voimalla aitamme lävitse ja tarttui ilmeisesti niskapiikistään kiinni. Onneksi se pääsi jonkun ajan kuluttua irti itse, eikä sitä tarvinnut mennä irroittamaan.
Tarja onnistui jollain kumman konstilla saamaan pojista ensimmäisen yhteisposeerauskuvan.