Heinäkuu 2009

Olimme lomalla Suomessa heinäkuun. Kilometrejä auton mittariin kertyi parisen tuhatta ja nukuimme seitsemällä eri paikkakunnalla. Tässä Aaro ja Inka-serkku nauttivat Kerimäen auringosta.

















Inkan ja Niilon äiti Anu tarjoilee lapsille välipalaa.





















Otso kävi uistelemassa Tarja-mummon ja Ramin kanssa. Saalis: yksi ahven.











Tarja-mummo ja satuhetki kahden vanhimman lapsenlapsen kanssa.












Katjan lapsuudenystävän vanhempien mökillä Kerimäellä.


















Kerimäeltä suuntasimme Kolille.

















Patvinsuon kansallispuistossa pojat kävelivät kiitettävästi, vaikka mustikoiden napsiminen hidastikin hieman matkantekoa.















Otso seikkaili vain muutaman minuutin pitkoispuiden ulkopuolella ennenkuin toinen saapas hörppäsi vettä – ja sepä vasta olikin hauskaa!















Markun vanhemmat lapsineen ja lastenlapsineen kesämökillään Ristiinassa. Aaro on ainoa, jonka naama ei näy.

Tuuli-mummun synttärikahvit.

Sitten leikittiin rosvoa ja poliisia. Päivänsankari-rosvo pakeni poliiseja hurjaa vauhtia.

Aaro jaksoi touhuta yhtä lailla kuin "isot pojat" - Otso ja Otson ikäiset Esko- ja Johannes-serkut.

Helsingin Kaivarissa on hurja hyppyriliukumäki, jota Panamassakin usein muistellaan. Tässä laskevat Otso ja Makriina-kaveri.

Toukokuu 2009

Suomesta paluustamme on kulunut pian kaksi kuukautta. Mitään kummempaa emme näiden kuukausien aikana ole tehneet, ja valokuvat ovat lähinnä arkitouhuista. Panama sen sijaan päätyi presidentinvaalien ansiosta ensimmäistä kertaa täälläoloaikanamme YLE:n uutisiin: niissä kerrottiin oikeistolaisen Ricardo Martinellin voittaneen vaalit. Martinellin menestys köyhien parissa perustui lupauksiin terveydenhuollon ja turvallisuuden parantamisesta, metron rakentamisesta ja etenkin halvasta valkoisesta, hyvälaatuisesta riisistä. Eräs juuri ja juuri lukutaitoinen inkkari selitti meille, että jos pahin kilpailija olisi voittanut, olisi halpaa riisiä kyllä saanut, mutta se olisi ollut huonolaatuista. Kuvassa katsotaan telkkaria.

Tämän leikin nimi on ”dinosaurio rex”. Siinä laitetaan kalsarit päähän, hypitään ja huudetaan dinosaurio rex.

Aaro ei vauhdikkaissa leikeissä ehdi isompien mukaan, mutta lukutuokioon on helpompi osallistua pienemmänkin.

Vaippakuljetus.

Yhteistyö pelaa.

Otso ei vieläkään juuri kaveeraa amerikkalaisten lasten kanssa ja kivoimmat leikit syntyvät Luisan ja Aaron kanssa. Aaro on hyvin kiinnostunut kengistä ja kotipihallekaan ei ole lähtemistä jos ei ole kengät jalassa (vaatteista ei niin väliä) ja usein myös lippis päässä. Pihalle päästyään kengät voi ottaa pois, ja jos vanhemmat eivät ehdi auttamaan, Otso tulee avuksi.

Ostettuamme ”isojen lasten pyörän” siirtyi kolmipyöräinen enemmän Aaron käyttöön.

Tosin silloin kun Otso ei käytä kaksipyöräistä, kiinnostaa se Aaroa vielä enemmän kuin kolmipyöräinen.

Markulla on vaikeuksia saada pojat pysymään kaltevalla kivellä retkellämme vuoripuron varteen.

Tämä joki on muutaman kilometrin päässä kodistamme. Se virtaa kokonaan kansallispuiston sisällä ja vesi on kirkasta kuin Puruvedessä.

Pääsiäismunia löytyi vanhempien mielestä vähän liikaa tälle ihmismäärälle. Vahvistuksena oli naapuriemme lisäksi heidän pyöräilijävieraansa, jotka lähtivät matkaan muutama kuukausi sitten USAn ja Meksikon rajalta, ja aikovat ehtiä Tulimaahan ensi jouluksi.

Kun Markulle ei työnteko maistu, on mukava tiirailla eläimiä. Tässä kaksi äänekästä papukaijaa.

Toisesta ikkunasta näkyy pihamme suurin puu, jonka sato oli tänä vuonna huikea. Luumun kokoisia, mahtavalle maistuvia marañon-hedelmiä tippui parin viikon aikana tuhansia. Jotta kaikki olisi tullut syödyksi, olisi syöjiä tarvittu kymmeniä. Hyvää mehuakin olisi varman voinut tehdä, mutta mehujen puristelumme on ollut olematonta sen jälkeen kun vuosi sitten ostimme sähkötoimisen sitruspusertimen ja säkillisen appelsiinin näköisiä hedelmiä. Mehu oli kuitenkin todella kirpeää ja vasta pari viikkoa sitten ymmärsimme, että olimme vahingossa ostaneet sitruunoita. Tämänvuotinen säkkiostos oli huomattavasti onnistuneempi, mutta tällä kertaa olimme hieman myöhässä – ensimmäisen säkillisen jälkeen hinnat olivat jo kaksinkertaistuneet.

Linnuillekin jäi siis paljon syötävää. Ruoho oli samoihin aikoihin keltaisimmillaan kuivan kauden lopussa. Huhtikuu on tilastojen mukaan vuoden kuumin kuukausi. Toivottavasti se oli tänäkin vuonna – kuuma on ollut. Nyt kun olemme olleet asunnossamme jo kuumimman ja kylmimmän (tammikuu) kuukauden, voi lämpötiloja vertailla siihen mitä koimme Malesiassa. Sisälämpötilojen vaihtelu on syyskuun alun jälkeen 23,5 - 33,9 ja ulkolämpötilojen 20,5 - 35,9 astetta. Malesiassa sekä sisä-, että ulkolämpötilat vaihtelivat nelisen astetta vähemmän, kuitenkin niin, että neljän ääriarvon keskiarvo oli molemmissa täysin sama. Pienempi vaihtelu täällä johtuu pääosin varmaankin puutalosta, joka varastoi lämpöä paljon Malesian massiivista betonia vähemmän.

Markun pohje oli arka ja lievästi tulehtunut useamman viikon. Ensimmäinen lääkäri epäili punkkien puremien aiheuttaneen tulehduksen, mutta kun antibiootitkaan eivät purreet, täytyi etsiä toinen lääkäri. Pienet hengitysreiät paljastivat syypään: pohkeessa eleli kolme kärpäsen toukkaa. Trooppisessa Amerikassa elävä Dermatobia homidis on ilmeisesti maailman ainoa kärpänen, jonka toukat voivat kasvaa terveessä ihmisen kudoksessa. Se on ilmeisesti täälläkin harvinainen, vaikka Panama onkin sen levinneisyysalueen ytimessä. Toinen lääkäri ainakin luuli lajin kuolleen Panamasta jo sukupuuttoon. Hoitosuunnitelmana oli tukehduttaa toukat rasvaan ja kaivaa ne kuolleena ulos seuraavana päivänä. Keskustelut kotikylämme biologien kanssa kuitenkin paljastivat, että Gamboassa muutkin olivat kärsineet tänä vuonna samasta ongelmasta, ja että eräs panamalainen biologi oli ekspertti niiden poistamisessa. Hän puristikin viidessä minuutissa kaksi kuollutta ja yhden elävän toukan ulos Markun pohkeesta. Elävä toukka oli sen verran kookas ja terhakka (Otson katselee kuinka se nostelee ”päätään”), että mato-ongelle olisi voinut lähteä ilman matoja ja puristaa syötin vasta rannassa pohkeesta. Ahventen kiinnostus olisi ollut taattu. Kuvan pienet tummat pisteet ovat väkäsiä, joiden avulla toukka pystyy vastustamaan puristelijoiden pyrkimyksiä saada se ulos.

Asuntomme remontin näkyvin aikaansaannos oli ovien ja karmien kauniin puupinnan paljastaminen hilseilleen maalin alta. Meille selvisi, että kaikki Gamboan vanhat talot on rakennettu Pohjois-Kalifornian punapuusta - siis maailman pisimmäksi kasvavasta puusta, josta Katja lukee tässä kirjaa ”Wild Trees”. Vaikka Gamboan talojen seiniin ei kovin montaa runkoa ole mennytkään, olisi parempi jos ne olisi jätetty pystyyn.

Markun uudessa puhelimessa on kamera, joten teiltä tuskin jää vastedes mitään merkittävää näkemättä. Kuvien laatu tosin on vielä heikompi kuin kahden vanhan kameramme. Tässä ihmetellään ostarin monsteriautoa. Markku mietti lähinnä sitä, sopisiko ajoneuvo Suomessa kelirikkoajan kulkupeliksi. Renkaissa on niin paljon ilmaa, että ongelmia ei pitäisi olla suolla, heikoilla jäillä eikä vedessä.

Toinen melkein yhtä merkittävä nähtävyys joka olisi jäänyt ikuistamatta ilman puhelimen kameraa, näkyi viemärissä aivan kotimme vieressä. Enää ei tarvitse ihmetellä mistä torakat kotiimme kiipeävät. Jos kyseinen laji esiintyisi Suomessa, se olisi varmaan maamme suurin kovakuoriainen. Sitä ei saisi mahdutettua tulitikkuaskiin, paitsi raajoja ja tuntosarvia katkomalla. Pimeän tultua Otsolla ja Markulla on toisinaan hurjia torakkajahteja keittiössä ja olohuoneessa. Ne pystyvät juoksemaan melkein kävelynopeutta.

Maaliskuu 2009 - Kotona taas

Lento takaisin Panamaan sujui ongelmitta, mutta vuokranantajiemme teettämä remontti oli panamalaiseen tyyliin venähtänyt, ja kodissamme hääri tullessamme vuokranantajamme lisäksi vielä neljä korjausmiestä ja siivoja. Onneksi viimeistely ei vienyt kovin pitkään ja odotimme pihassamme vain muutaman tunnin. Nyt asuntomme on paremmassa kunnossa ja suihkun lattiakaan ei enää näytä siltä miltä yhdessä aiemmassa blogger-kuvassa. Molemmat pojat olivat nopeasti kuin kotonaan ja Aarokin näytti muistavan mitä kaikkea kivaa täällä voi tehdä.

Pian kotiinpalun jälkeen laiskiaisemo mahaan takertuneine poikasineen ruokaili pihapuussamme.

Maaliskuu 2009 - New York

Helsingistä Panamaan voi lentää kolmea reittiä vain yhdellä koneen vaihdolla. Madridin ja Amsterdamin kautta lennot olivat kalliita, joten matkustimme New Yorkin kautta. Paluumatkalla tuhlasimme lennoissa säästämämme rahat ja vähän ylimääräistäkin turistointiin New Yorkissa.

Siisti hotellimme oli parikymmenen kilometrin päässä Manhattanilta JFK-lentokentän suuntaan, varmaankin Brooklynin kurjimmalla alueella. Hotellivirkailija väitti, että alueella voi kävellä ulkona pimeälläkin – hänen oma tiskinsä tosin oli panssarilasin takana. Molempina päivinä metroilimme Manhattanille. Tässä olemme Central Parkissa.

Otson mielestä hauskinta New Yorkissa oli metro. Ei ihme, sillä Otso tuntuu arvostavan ajoneuvoja sitä enemmän mitä kovempi meteli niistä lähtee ja rämä metro päihitti melussa Helsingin metron ylivoimaisesti. Leikkipuistoissakin oli hauskaa – varsinkin kuin vaatteita tarvitsi enää puolet siitä mitä Suomessa.

Helmi-maaliskuu 2009 - Suomessa

Katja, Otso ja Aaro olivat Suomessa melkein kaksi kuukautta tammikuun lopusta maaliskuun puoleenväliin. Suurimman osan ajasta he asustivat Helsingissä Markun vanhempien luona. Raskaasta taakastaan huolimatta isovanhemmat pysyivät pirteinä ja jaksoivat touhuta poikien kanssa kiitettävästi.

Pojat olivat aluksi lumesta ja suomalaisesta Lauri-sedän huumorista ihmeissään. Otsolla oli vaikeuksia osallistua ensimmäisen päivän lumileikkeihin serkkupoikien kanssa – sortseihin ja t-paitaan tottuneelle neljä vaatekerrosta aiheutti lieviä liikkumisvaikeuksia.

Serkkujen (tässä Aaro, Otso ja Johannes) opastuksella varsinkin Otso oppi kuitenkin nopeasti hauskimmat lumileikit.

Esko ja Otso ennättivät Korkeasaaren reissulla eläinten katselun lisäksi myös leikkiä eläimiä - ilmeisesti lunta syöviä.

Talvinen sää kasvatti kantakaupungin lumikasat niin korkeiksi, etteivät leikkipuiston härvelit enää kiinnostaneet Otsoa.

Otso tahtoi 3-vuotisjuhliinsa vaaleanpunaisen kakun, jota päivänsankari tässä koristelee keskittyneesti.

Johannes, Otso ja paloautot.

Käsien vipatuksesta huolimatta Aaro nautti Otson poikkeuksellisesta hellyydestä.

Muutaman viikon Hämeen vierailulla Katja ja pojat olivat Hämeenlinnassa Katjan äidin ja Tamperella Inka-serkun luona. Inka perheineen kyläili myös pikaisesti Hämeenlinnassa, jossa Tarja-mummo sai kolme neljästä lapsenlapsestan kanssaan samaan kuvaan. Nuorimmat serkut Niilo Tampereella, sekä Tapio ja Lotta Helsingissä eivät osallistuneet vielä leikkeihin, eivätkä siten päätyneet kuviin.

Markku tuli Aasian matkojensa jälkeen reiluksi viikoksi Suomeen, josta yhden yön olimme Hämeenlinnassa.

Suomen vierailuun sattui (ja satutettiin) paljon juhlia: Otson ja Johanneksen 3-vuotissynttärit, Niilo-serkun kaste, Katjan 33-vuotissynttärit ja kohokohtana Markun siskon Suvin ja Tuomaan häät.

Helmi-maaliskuu 2009 - Markku Aasiassa

Tammikuun lopussa lensimme kaikki Suomeen, josta Markku jatkoi matkaa melkein välittömästi Aasiaan. Markun Aasian-matkan tavoitteena oli neuvoa aasialaisia tutkijoita hiilihankkeen mittauksissa. Keskeisimmät tutkimuskohteet ovat lahopuu, runkojen kasvu ja karikesadanta jota kuvan keräimellä pyritään mittaamaan.

Markku vieraili yhteensä kuudella CTFS-verkoston koealalla Singaporessa, Malesiassa, Thaimaassa ja Intiassa. Kuvan leiri oli eristynein ja samalla hienoin. Sähkö oli kymmenien kilometrien päässä ja ruokailukatoksen vieressä solisi nätti puro. Tiikerin jätöksiä oli aivan leirin vieressä ja musta leopardi näkyi autosta kauempana.

Tyypillisin kuvauspaikka koealoilla ympäri maailmaa on aina suurimman puun juurella.

Intian matkailuviranomaisten mainoslause Incredible India on osuva. Tänäkin vuonna oli koealan lähikylissä vaikka minkälaisia kulkueita.